Mä luulin että mulla ja Onnilla oli uusi alku. Niin meillä olikin, mutta jotenkin se jäi kaiken kiireen jalkoihin. Onnille pitää olla aikaa, ymmärrystä, rapsutuksia ja rakkautta, mutta myös rajoja. Noi rajat on mulle vaikeita. Mä haluaisin vaan aina olla "kiva". Mutta jos on aina kiva, ei lopulta ole enää yhtään kiva. Se johtaa siihen että toinen astuu sun päälle, jotta pysähdyt miettimään; miksi ja mitä nyt ja mistä on kyse?
Miksi pitää olla kiva? Jotta jäisi henkiin, jotta ei olis tuhma. Tuhmahan ei saa olla! Siitä voi saada vaikka risua kintuille. Jotta sut hyväksyttäsiin, jotta voit kuulua johonkin joukkoon. Mutta ihan sama käy siinä joukossa, jos et pidä puolias niin joku astuu sun päälle.
Miten sitten pitää puoliaan? Huutamalla, karjumalla, pitämällä huolta omasta osasta, ehkä puhumalla pahaa muista jne
EI, EI, EI! Kuuntelemalla itseään, menemällä itseensä, miettimällä miksi tuntuu nyt tältä, mikä on johtanut tähän, mitä MINÄ haluan? Ja sen jälkeen sanomalla se nätisti toiselle, hevoselle tai ihmiselle, lapselle ja pitämällä siitä kiinni.
Mutta miten sanoa hevoselle, älä pure, älä tule päälle ja pidän susta huolta, olet turvassa mun kanssa, kun on itsekin hukassa oman olemisensa kanssa, lapsiensa kanssa, puutarhansa kanssa, koiransa kanssa! Voisko tästä elämastä selvittää yhden osion kerrallaan?
Heitetäämpä asia toisin päin. Miksi Onnin pitää olla kiva? Ja miksi Onni ei aina ole kiva? Mikä mättää? Pitääkö Onnin olla kiva että jää henkiin, EI, Onnin pitää pitää puoliaan jotta jää henkiin ja saa riittävästi ruokaa, ainakin laitumella. Senkö takia Onni ei ole kiva laidunkauden loppupuolella? Tuleeko Onnista "villihevonen"? Jos Onni on villihevonen, niin miten kesyttää hänet talliolosuhteisiin, ettei astu päälle!! Onni tarvitsee lempeän johtajan, joka ei hermostu ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Mä en enää tiedä onko musta tuohon. Mutta haluan yrittää ja ONNISTUA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti