sunnuntai 18. lokakuuta 2015

AJATELMIA



Uskalsin eilen katsoa videon mun kesän kouluradasta. Voi huh, minkälainen on mun perusistunta ravissa!! Kyllähän mä sen tunsin. Mä tunsin jo kaksi viikko ennen kisoja että istunta hajos taivaan tuuliin. Mihin hävis kevään rentous? Suorittamiseen, paineisiin. Siitä huolimatta vieläkin tahtoisin kokeilla että-jotta-jos-sittenkin niissä kisoissa vois onnistua. Ja miksei vois. jos hevosen nimi on ONNI? Mitä se vaatii? Lisää rentoutta, hyvää fiilistä, joogaa, treeniä, treeniä, treeniä ja vielä vähän treeniä, rataharjoituksia, ratoja, itsevarmuutta, hyviä hetkiä hevon kanssa, palkitsemista, kehumista, hyvän open ja ehkä toisenkin, niin ja sen traikun. Siinähän niitä, mutta mikään ei oo mahdoton. Joten yrittäjästä onnistujaksi!!


Olin tänään Mirjami Miettisen kuolaiten ja suitsien sopivuus luennolla ja mietin uskallanko enää laittaa suitsia tai kuolaimia Onnille ollenkaan.
Mieleen hiipii että pitäiskö alkaa ratsastaa kaulanarulla tai edes kuolaimettomilla? Ratsastus siirtyis kentälle, (ainakin ensin) eikä Onni sitä sietäis.
No, täytyy tarkistaa poskihihnojen ja leukahihnan pituus, mitata kuolain, suunleveys ja ennen kaikkea ala- ja yläleuan väliin jäävä tila. Voiko kuolain olla liian lyhyt/ pitkä? Tai liian paksu/ kapea? Ainakin täytyy kokeilla että hammasloman "luupinnat" on sileät ja tasaiset. Ja mitoittaa uudelleen kuolaimen paikka poskihinnoilla. Olis hyvä kokeilla miten Onni toimii suoralla kuolaimella, tai jollakin muulla kuolaimella.... 

Muutamana edellisenä päivänä ollaan kelattu vanhojen hevostuttujen kanssa vanhoja juttuja. Kaikki lähti nykyisen tallin Santtu-ponista ja Santtu-ponin suvusta. Hassua miten tänä syksynä olen törmännyt melkein 30:n vuoden takaisiin hevostuttuihin ja yhteyksiin. Mulle jopa tarjottiin eläkeläiseksi 26 v tilastotammaa, jonka omistin hetken. Olishan se ihana ajatus että tamma, jonka kanssa en silloin pärjännyt, tulisikin eläkeläispäiviään viettämään mulle. Siinä olis Onnille kaveri ja tamma!! Hmm, katsotaan mihin tuulet kääntyvät!