Syksyistä

Miten ihmeessä kohta on jo lokakuu? Mihin kaikki aika meni, mihin joutui kesä ja kesän lämpö? Syksyhommat on tekemättä sattuneista syistä. Kellari pitäisi siivota, jotta saisi porkkanat ja kesäkukat säilöön ennen kovempia pakkasia. Muut hommat ei ole pakollisia, paitsi iso peesäiliö kellarissa....

Onni sysäs mut jollekin omituiselle tielle. Kaikki on jotenkin sekaisin, kaaoksessa. Vaatii pysähtymistä ja miettimistä, että miten tästä eteenpäin. Ehkä mä alan maalailla taivaanrantaa tai kirjoitan runokirjan tai  tai pääasia että teen jotakin!! Ainakaan vanhaan malliin ei kannata jatkaa. Elämän on oltava hitaampaa, pitää olla aikaa ja tilaa ajatella, kuulostella ja miettiä. Eikä vaan vyöryä kaaoksen mukana ja pyöriä pää pyörällä kaikkien muitten tarpeitten mukaan, kuulematta koskaan mitä itse on vailla.

Tälläinen fiilis

Mustelmia

Aamulla suihkussa kurkin hevosenkengän jälkeä sääressäni. Ja muistin että vastaava jälki oli yli kaksikymmentä vuotta sitten toisessa pohkeessa miltein samassa kohdassa. Alue on osittain tunnoton vieläkin. Symmetria se olla pittää!!

Mulla on ollut kaksi hevosta. Yli kaksikymmentä vuotta sitten mulla oli tamma nimeltä Iitu. Iitu oli suomenhevosen ja newforestin vahinkovarsa ja sitä oli pikkulikat varsana talutellu niin että meni ihan minne ite tykkäs. Nuorikin hää oli mulle tullessaan. En pärjännyt, en sitte niin yhtään. Heti kun Iitulle alkoi tulla kuntoa, hän alkoi mennä, tulla, säikähdellä ja suoraan sanoen perseillä joka välissä. Hevosen liikuttaminen oli pelkkää pelkoa ja viimeiseksi putosin päälleni, kypärä meni rikki ja pohkeeseen tuli kavion jälki. Luovutin ja myin hevon pois.

Toinen hevoseni Onni on ollut meillä nyt kolme vuotta. En ole pudonnut, muutaman kerran olen roikkunut kyljellä. Jalkaterän päälle Onni on astunut muutaman kerran, joista yksi oli vakavampi, koska isovarvas oli ottanut osumaa jo aiemmin. Näistä selvittiin ja tallille olen raahautunut monesti puolikuntoisena koska hevonen PITÄÄ liikuttaa. Kunnes kaatoi mut ja astui oikean säären sivuun. Nyt on jäljellä ehkä viisi kuusi viikkoa ilman ratsastusta tai edes talutusta.  En aioi luovuttaa, mutta kaikki voi olla hiukan hankalampaa kun aloitan uudelleen. Hevosen "alle" jääminen oli tosi pelottavaa ja joudun mitä luultavammin asiaa työstämään tavalla tai toisella. Ensimmäisen hevosen aiheuttamat traumat ovat edelleen syvällä sisälläni, ehkä jo hiukan hiipuneena. Näistä uusista olisi hyvä päästä hiukan nopeammin eroon tai ei ehkä eroon mutta saada työkaluja häivyttää niitä vähitellen.

Niin tamma astui vasemman pohkeen päälle ja ruuna oikean, melko symbolista ja symmetristä!! Ja miksi juuri pohkeen, joka on tärkeä eteenpäin vievä apu?

IHMISISTÄ ja HEVOSISTA

Mä luulin että mulla ja Onnilla oli uusi alku. Niin meillä olikin, mutta jotenkin se jäi kaiken kiireen jalkoihin. Onnille pitää olla aikaa, ymmärrystä, rapsutuksia ja rakkautta, mutta myös rajoja. Noi rajat on mulle vaikeita. Mä haluaisin vaan aina olla "kiva". Mutta jos on aina kiva, ei lopulta ole enää yhtään kiva. Se johtaa siihen että toinen astuu sun päälle, jotta pysähdyt miettimään; miksi ja mitä nyt ja mistä on kyse?

Miksi pitää olla kiva? Jotta jäisi henkiin, jotta ei olis tuhma. Tuhmahan ei saa olla! Siitä voi saada vaikka risua kintuille. Jotta sut hyväksyttäsiin, jotta voit kuulua johonkin joukkoon. Mutta ihan sama käy siinä joukossa, jos et pidä puolias niin joku astuu sun päälle.

Miten sitten pitää puoliaan? Huutamalla, karjumalla, pitämällä huolta omasta osasta, ehkä puhumalla pahaa muista jne

EI, EI, EI! Kuuntelemalla itseään, menemällä itseensä, miettimällä miksi tuntuu nyt tältä, mikä on johtanut tähän, mitä MINÄ haluan? Ja sen jälkeen sanomalla se nätisti toiselle, hevoselle tai ihmiselle, lapselle ja pitämällä siitä kiinni.

Mutta miten sanoa hevoselle, älä pure, älä tule päälle ja pidän susta huolta, olet turvassa mun kanssa, kun on itsekin hukassa oman olemisensa kanssa, lapsiensa kanssa, puutarhansa kanssa, koiransa kanssa! Voisko tästä elämastä selvittää yhden osion kerrallaan?

Heitetäämpä asia toisin päin. Miksi Onnin pitää olla kiva? Ja miksi Onni ei aina ole kiva? Mikä mättää? Pitääkö Onnin olla kiva että jää henkiin, EI, Onnin pitää pitää puoliaan jotta jää henkiin ja saa riittävästi ruokaa, ainakin laitumella. Senkö takia Onni ei ole kiva laidunkauden loppupuolella? Tuleeko Onnista "villihevonen"? Jos Onni on villihevonen, niin miten kesyttää hänet talliolosuhteisiin, ettei astu päälle!! Onni tarvitsee lempeän johtajan, joka ei hermostu ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Mä en enää tiedä onko musta tuohon. Mutta haluan yrittää ja ONNISTUA!