Onnellista

Kohta kolme vuotta sitten astui Onni suomenhevoinen meidän sydämiimme. Annaan hepo jätti heti tulopäivänään jäljen rintalastaan. Karkasi karsinasta ulos ja Anna jäi hevon ja tallin oven kamanan väliin. Ei ole tuntihevonen ei. Matka jatkui hevosen lisääntyvän kiukun kanssa. Ratsailta kaikki onneksi onnistui. Kiukun syyksi ilmaantui otj paha ontuma, joka on pitkä tarina. Kuntoutusta kesti ehkä kaikkineen vuoden. Nyt hevonen on kunnossa ja pysyykin kun liikunta on oikeanlaista, kiitos opettaja ratsuttajan.

Kisoja on suunnitelmissa ja yhdet jo takana. Bee kolmosesta Porvoossa 59 % Kikin kanssa ja C1-radasta mun kanssa 54,7 % . Mokasin ja unohdin radan, mutta sitten jatkoin kuin ei mitään. Oltais voitu saada rusetti.

Nyt Onni on laitumella ja on helle. Mä en ole kunnolla ratsastanut aikoihin ja tuntuu että tästä vasta kipeytyy ja jumiutuu. Joten sama homma mulla ja heolla; säännöllinen ja oikeanlainen liikunta pitää paikat vetreinä.

Edelleen Onni kiukuttelee aika ajoin. Toisaalta olen tiukempi, toisaalta yritän ymmärtää. Onnilla on mielipiteen vapaus. Kaiken kaikkiaan hepo on aivan mahtava. Kukaan, ei kukaan ole mulle opettanut yhtä paljon kuin Onni! Onni on haastanut mua ajattelemaan asioita eritavalla ja hakemaan ratkaisuja vaikka kiven alta. Mun on ollut pakko opetella luottamaan siihen että oma tunne on se tärkein asia, sanoo kuka muu mitä tahansa. Jos jokin juttu ei sovi mulle ja meille ja tuntuu väärältä, niin sitten se on niin. Mun on löydettävä oma tapani toimia juuri Onnin kanssa, on se sitten miten "väärä" muitten mielestä. Ei ole oikeaa ja väärää,  on vaan erilaisia tapoja toimia. Tämä on niin helpottavaa tajuta. Vihdoin ajattelee Onni.

Ensi viikonloppuna groomina Järssillä, hevoselämä on IHANAA! IHA-HA-HAA!!