Uskalsin
eilen katsoa videon mun kesän kouluradasta. Voi huh, minkälainen on mun
perusistunta ravissa!! Kyllähän mä sen tunsin. Mä tunsin jo kaksi viikko ennen
kisoja että istunta hajos taivaan tuuliin. Mihin hävis kevään rentous?
Suorittamiseen, paineisiin. Siitä huolimatta vieläkin tahtoisin kokeilla että-jotta-jos-sittenkin
niissä kisoissa vois onnistua. Ja miksei vois. jos hevosen nimi on ONNI? Mitä
se vaatii? Lisää rentoutta, hyvää fiilistä, joogaa, treeniä, treeniä, treeniä
ja vielä vähän treeniä, rataharjoituksia, ratoja, itsevarmuutta, hyviä hetkiä
hevon kanssa, palkitsemista, kehumista, hyvän open ja ehkä toisenkin, niin ja
sen traikun. Siinähän niitä, mutta mikään ei oo mahdoton. Joten yrittäjästä
onnistujaksi!!
Olin
tänään Mirjami Miettisen kuolaiten ja suitsien sopivuus luennolla ja mietin
uskallanko enää laittaa suitsia tai kuolaimia Onnille ollenkaan.
Mieleen
hiipii että pitäiskö alkaa ratsastaa kaulanarulla tai edes kuolaimettomilla?
Ratsastus siirtyis kentälle, (ainakin ensin) eikä Onni sitä sietäis.
No,
täytyy tarkistaa poskihihnojen ja leukahihnan pituus, mitata kuolain,
suunleveys ja ennen kaikkea ala- ja yläleuan väliin jäävä tila. Voiko kuolain
olla liian lyhyt/ pitkä? Tai liian paksu/ kapea? Ainakin täytyy kokeilla että
hammasloman "luupinnat" on sileät ja tasaiset. Ja mitoittaa uudelleen
kuolaimen paikka poskihinnoilla. Olis hyvä kokeilla miten Onni toimii suoralla
kuolaimella, tai jollakin muulla kuolaimella....
Muutamana
edellisenä päivänä ollaan kelattu vanhojen hevostuttujen kanssa vanhoja
juttuja. Kaikki lähti nykyisen tallin Santtu-ponista ja Santtu-ponin suvusta.
Hassua miten tänä syksynä olen törmännyt melkein 30:n vuoden takaisiin
hevostuttuihin ja yhteyksiin. Mulle jopa tarjottiin eläkeläiseksi 26 v
tilastotammaa, jonka omistin hetken. Olishan se ihana ajatus että tamma, jonka
kanssa en silloin pärjännyt, tulisikin eläkeläispäiviään viettämään mulle.
Siinä olis Onnille kaveri ja tamma!! Hmm, katsotaan mihin tuulet kääntyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti